Ennen kuin päädyimme tähän taloon kävimme katsomassa muutamia taloja. Kaikissa jotain pientä "vikaa" - paikka, hinta, pohja tai vain yleisfiilis. Tai sitten vain ihan liikaa remppaa, johon mieheni J ei suostunut.
Yhtä taloa kävimme katsomassa kolme kertaa ennen kuin meille valkeni, ettei se talo ollut meitä varten. Talo oli rempattu - melko kattavastikin. Kyseinen talo oli samalta aikakaudelta kuin talo, johon lopulta päädyimme. Talossa oli paljon samoja ominaisuuksia, jotka lopulta päätyivät omistukseemme: yksi kerros, 3 makuuhuonetta, yhtenäinen keittiö-/ruokailu-/olohuonetila, puulämmitteinen sauna, yksi vessa, autotalli, sähkölämmitys, matalaharjainen/tasainen kattorakenne, valesokkeli.
Neljä ongelmakohtaa, jotka päätyivät tämän talon kohtaloksi meidän osaltamme, olivat:
1. Valesokkeli
Sokkeli oli korjattu valesokkelin korjaamiseen tarkoitetuin metallikengin etupihan puolelta, jossa piha kaatoi taloon päin. Korjaus näytettiin tehneen ihan huolella, mutta...
2. Sähkölämmitys
Talon lämmitysjärjestelmä oli vaihdettu vesikiertoisesta patterilämmityksestä suoraan sähkölämmitykseen. Lisäksi välittäjä kertoi, että kyseinen muutos oli tehty, koska patteriverkoston putket olivat vuotaneet talon keskellä.
3. Tontti
Tontti sijaitsi loivassa mäessä vanhalla peltoalueella ja oli aikamoisessa painanteessa. Viimeisen kerran tontilla käydessämme - noin vuosi sitten - oli kohtuullisen kosteaa ja kaikki satanut vesi oli kerääntynyt tontin takapihan nurkkaan.
Tämä oli viimeinen niitti tälle talolle - hinnan lisäksi. Tontilla oli lisäksi kaupungin tulvahälytysjärjestelmä. Ei luvannut kauhean hyvää tulevaisuudelle.
4. Mahdollinen homevaurio
Kyseinen talo oli kärsinyt siis elinkaarensa aikana useammista kosteusvaurioista, joita oli korjattu todella paljon. Talossa oli näiden vuoksi käynyt homekoira tekemässä tutkimuksensa. Ensimmäisellä kerralla oli merkannut useamman kohdan, jotka oltiin sitten korjattu remontoitaessa. Jälkimmäisellä kerralla ei enää ollut merkkauksia tullut kuin yhdestä kohdasta - sähkön läpivienti autotalliin. Silti asia jäi mietityttämään...
Mihin päädyimmekään...
Taloa, jonka lopulta päätimme ostaa, kävimme katsomassa samoihin aikoihin ensimmäisen kerran. Vaikka oli
tosiaan satanut, ei se näkynyt talomme tontilla oikeastaan mitenkään.
Talo oli mäen päällä, rauhallisella alueella ja, vaikka talo oli ollut
useamman kuukauden tyhjillään, ei siellä tuntunut sisäilmassa vanhan,
kostean talon hajua.
Talon pohja oli hyvä: 3 tilavaa makuuhuonetta, lähes yhtenäiset oleskelutilat, puulämmitteinen sauna pesu- ja pukuhuoneella - pukuhuoneesta käynti takapihalle. Lisäksi autotalli yhden makuuhuoneen vieressä. Tilaa!!! Tuntui heti omalta, vaikka pinnat ei ihan omia mieltymyksiä vastanneetkaan, ja mikä parasta... Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa. Talossa oli tehty käyttövesiremontti - ehkä vähän mielenkiintoisesti -, uusittu lämmitysjärjestelmä vesikiertoisesta öljylämmityksestä vesikiertoiseen varaavaan sähkölämmitykseen ja tehty kylpyhuoneremontti joskus 90-luvulla - sekin ehkä vähän erikoisesti. ;)
Talon 70-lukulaisuus valesokkelilla ja matalalla piiloharjalla ei tässä kohteessa aiheuttanutkaan ahdistusta. Vaikkakin kaikki nettisivut, joita tuohon aikaan lueskeli, kehottivat kiertämään kyseiset ominaisuudet mahdollisimman kaukaa ja olemaan suomatta edes ajatusta kyseiset ominaisuudet omaavan talon hankkimiseksi.
Ennen varsinaista kauppaa teetimme omistajien kanssa yhdessä kuntotarkastuksen, jossa avattiin myös seinärakenteita. Kyseisissä kohdissa ulkoseinillä ei rakennuksessa ollut tippaakaan kosteutta. Korjattaviksi puutteiksi rakennuksessa nousi tuo piiloharjainen kattorakenne ja painovoimainen ilmanvaihto.
Tarjouksen talosta teimme joulukuussa ja vasta aprillipäivänä saimme kaupan saatettua loppuun. Meillä on omakotitalo! <3 Meillä on koti! <3
